perjantai 3. toukokuuta 2013

Ihana perjantai


Mikä voi olla ihanampaa kun herätä rauhassa kauniiseen aamuun, ja kahviseurana on tällainen karvainen kaveri. Meillä kissat eivät saa olla pöydällä, Kalle ei vain ymmärrä olevansa kissa tai eläin ylipäätänsä. Näin se tuli viereen ja jutteli minulle. Aika vastustamaton kaveri tämä sinisilmä.




Tyttäreni huomautti jokin aika sitten, ettei meillä enää leivota pullaa. Pakko myöntää, että peruspullataikinan tekeminen on jostain syystä jäänyt. Näin päätin tänään  olla tehokas sekä pullantuoksuinen äiti.



Tein korvapuusteja ja voisilmäpullia. Taikinan nousemista odotellessa tekaisin myös pekoni-kinkkupiirakan. Täytyy myöntää, että kyllä tuo perinteinen pulla vaan maistui hyvälle! Täytyisi tehdä useamminkin. Itse teen pullataikinan aina käsin, kun en osaa koneita käyttää, ja mielestäni oikean tuntuman saa vain käsin,  mutta ei taikinan teossa käsinkään kauaa mene. Eli julkinen lupaus: Lupaan tehdä useammin pullaa.

Muutenkin tämä on ollut oikein mukava päivä. Miten ihminen voi nauttia niin pienestä asiasta kun se, että saa pyykit ulos kuivumaan. Pyykkikone saikin pyöriä koko päivän.  Mikä ihana perjantai.... Launtaina luvassa puutarhahommia ja kukkien istuttamista, on se vaan ihana että kesä tulee.

Hyvää viikonloppua kaikille!

5 kommenttia:

  1. Eihän Kalle olekkaan kissa vaan ihan oma persoonansa, jolla tulee olla omia vapauksia. Pitäähän hänen valvoa palvelijansa kahvihetkeä. :)
    Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa teille sinne puutarhan loistoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule taidat Tiitsa olla ihan oikeassa mitä tuohon palvelijaan tulee, mutta nyt vasta tajusin että Kalle oli tarkkailemassa ettei mun kaffepaussi veny liian pitkäksi :).
      Oikein mukavaa viikonloppua myös sinne. Puutarha ei vielä todellakaan loista, mutta jos pahimmat talven jäljet korjaisi pois.

      Poista
  2. Onpa Kalle kyllä kaunis kissa, vai pitäiskö uroksesta sanoo, että komia! Voih, ihania pullia. Itselläkin jäänyt vähiin pullanteko ja ehdottomasti taikina täytyy tehdä käsin, sillai sen tuntee onko taikin jo sopivaa, niin äiti minulle aikanaa opetti. Nam nam...mites se kahvitauko, venykö se liian pitkäksi vai saiko Kalle palvelijansa liikkeelle? Omistan myös kaksi kissaa ja tiedän että palvelijoita ollaan :) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari. Äitini opeilla minäkin pullataikinan teen, enkä ole koneella koskaan edes kokeillut, niin luotan tuohon käsituntumaan minäkin.

      Kahvitauko oli eilen varsin rauhallinen, mutta jos tauko on Kallen mielestä liian pitkä, tai Hän ei saa tarpeeksi huomiota, niin herra istuu vaikka kahvikupin päälle, tai hyppää olkapäille ja alkaa tekemään "uhrilleen" uutta kampausta, sillee nätistä nuolee hiuksia (yökkkksss) ja pitää tassuilla päästä kiinni (tästä ilmiöstä täytyy joskus laittaa kuvaa). Tämä kissaherra nauttii myös suuresti jos keittiön pöydälle on laitettu somisteeksi kukkia, kissa kirjaimellisesti iskee päänsä puskaan kuin puskaan, ja kukissa on sitten kissan pään kokoinen "nuupahdus". Jos tämäkään ei tehoa, Kalle yrittää purkaa keittiön listotuksia tai yleensä keittiön kaappien sokkeleita irti, ja viimeistään tässä vaiheessa ihminen on saatu ylös kaffepaussilta....
      Meidän kissaneitomme Ninni on sen sijaan Lady ja hän antaa kahvitella rauhassa, juttelee kyllä kovasti.

      Poista
  3. Suloinen Kalle♥
    Voisin liittyä lupaukseesi että teen useammin pullaa:) Ihan liian harvoin tulee nykyään leivottua niin hyvää kuin perinteinen pulla onkin.
    Mukavaa suunnuntaita!

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, joten olen todella iloinen jos jätät viestin käynnistäsi. Olet lämpimästi tervetullut uudelleen.

Toivoo Kati