torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuksen viettoon

Valmistauduin mökkielämään ja juhannuksen viettoon sään mukaisesti. Eli pakkaan lämpimien vaatteiden, villasukkien ja herkullisen ruuan (ja  muiden  herkkujen lisäksi) mukaan itselleni täydellisen selvitymispakkauksen eli:

  • lankaa ja puikot (tosin lanka vaihtui toiseksi kuin kuvassa....)
  • mukavia uusia kirjoja
  • Italian löytö:  eli itselle tuotu tuliainen, aivan ihana 1000 palan palapeli!


Tämän lisäksi meillä on mökillä runsaasti lauta- yms. pelejä yhteiseen ajanviettoon. Sähköjä meillä ei mökillä ole, mutta eiköhän näillä varusteilla pärjätä takan lämmössä rentoutuen ja aromikasta pannukahvia nauttien.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta. Pitäkää itsenne lämpiminä. Nautitaan tästä pitkästä viikonlopusta!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Matkakertomus / Riva del Garda, osa 1/ Patikointia ja huimia maisemia

Vietimme ihanan loman Italiassa Gardajärvellä, tarkemmin Riva del Gardassa 30.5.-7.6.2015.

Haluan tallentaa tännekin muistoksi muutamia juttuja matkalta, ja toimiihan se samalla lomavinkkinä teille muille. Tässä ensimmäisessä osassa näytän teille "pienen" patikointireitin, jonne päädyimme mieheni kanssa hieman sattumalta. Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi, etenkin tuo ensimmäinen toimii ns. karttana.




Lämpöä oli reilut +30 kun lähdimme kävelylle ja jäätelölle Rivan ns. vanhaan kaupunkiin. Sieltä tarkoituksemme oli suunnata Bastionen linnoitukselle. Bastionen linnoistus sijaitsee Monte Rocchetta vuoren juurella ja näkyy kuvassa oikealla.


 Matkalla saimme nauttia näin upeista maisemista. Reitti Bastionen linnoitukselle on helppokulkuinen, toki koko ajan noustaan ylöspäin reilun 200 metrin korkeuteen. 


Bastionen linnoitus on muistaakseni peräisin 1600-luvulta. Linnoitukseen tai sen  raunioihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi ja paikan päällä toimii vielä oikein viihtyisä kahvila mistä saa kahvin ja virvokkeiden lisäksi myös suolaista pikkupurtavaa. Palvelu oli todella ystävällistä. 


Alemmassa kuvassa näkyy, miten linnoitusta yritettiin vallata :), eli jotain pientä ötökkäongelmaa sanoisin. No ei vaan, tässä kyse pienestä juksauksesta, tosin tuo kuvan ötökkä on ihan aito, ja kuvasin sen juurikin tuolla Bastionessa, eli mitään kuvankäsittelyä en ole tehnyt. Voitte silti mennä kahville turvallisin mielin, tuskin törmäätte jättikokoiseen ötökkään, huomatkaa pieni epäröinti ;).


Maisemakuvia kahvinjuonnin lomassa. Kyllä näissä mieli lepää. 

Virkistyimme linnoitusta tutkiessamme ja maukkaalla välipalalla ilmeisesti vähän liikaa koska hinkusin jatkamaan patikointia "ihan vähän". Jatkoimme matkaa kahden vajaan vesipullon turvin "hieman" eteenpäin.

Jatkossa polku muuttuikin paikoin varsin haasteelliseksi. Valitettavasti en osannut kuvata niin, että reitin haasteellisuus tuli esille aidolla tavalla, mutta voin sanoa, että kyllä täällä saa hien pintaan ja hengityksen puhkumaan.  Maasto oli paikoin todella jyrkkää ja kivikkoista, ja sai todellakin kavuta oikein kunnolla. Positiivisesti ajatellen. loistavaa pakaratreeniä. Jossain vaiheessa lauloimme mieheni kanssa vanhaa tuttua biisiä " ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään...."

Mutta sitten nämä maisemat saivat unohtamaan pohkeiden pakotuksen. Aivan mielettömän upea luonto monimuotoisine kasvillisuuksineen ja kaikkea mielenkiintoista nähtävää. 

                                                

Reitti Santa Barbaran kappelille mutkitteli aika jännästi. Päädyimme vesiputkien luokse, jotka ovat siis melko kaukana tuosta linnoituksesta. Tässä olemme jo aika korkealla. Yksi reittivaihtoehto olisi jatkunut näiden putkistojen yli, mutta emme tiedä mihin sieltä olisi päätynyt. Tosin, tässä vaiheessa emme oikein tienneet muutenkaan mihin olimme menossa. 

Reilussa 500 metrissä tuli vastaan tällainen maja. Ilmeisesti tämä on kiipeilijöitä varten tehty (?). Tässä olisi ollut loistava paikka syödä eväitä JOS sellaisia olisi ollut matkassa. Täältä löytyi myös WC-rakennus, tosin ei ehkä ihan naisihmisiä inspiroiva, jos nyt kauniisti sanotaan.


Majalta vielä tovi kapuamista niin löytyy koko taapertamisen etappi, eli Santa Barbaran kappeli. Itse en ihan tuonne kappelille pystynyt menemään, koska korkeanpaikan kammoni teki stopin. Harmi sinänsä. 


Tästä alemmasta kuvasta ymmärtänette ehkä syyn miksen mennyt. Maisemat kyllä huikeat, mutta minä en pysty menemään noin korkealle jos siellä ei ole kaiteita tms. turvallisen oloista. 


Santa Barbaran kappelin jälkeen alkaa kuulemma vasta se "haastava reitti", mikä lienee kiipeilijöiden heiniä. Luin, että luvassa olisi mm. 70 metriä pystysuoraa vuoren rinnettä metallitikkaita ylöspäin..... pelkkä ajatuskin huimaa, - ei kiitos.

Itse olen ylpeä, että pääsin näinkin pitkälle, ja tarkoitus on joskus uskaltautua ihan tuohon tasanteellekin. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisimme voineet varustautua patikointiin hieman paremmin. Jossain vaiheessa alkoi itseänikin hieman hirvittämään (ja miestä vielä enemmän), että minä 1-tyypin diabeetikkona lähden tällaiselle matkalle eväänä vajaa pullo vettä...äärettömän vastuutonta minulta, myönnetään. Nooh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja mukavaa oli. Upea kokemus jota en vaihtaisi pois. Ja hyväkuntoisena ihan omin jaloin kapusin vuorelta alaskin.

Muille vinkkinä: mukaan reilusti vettä, etenkin jos on kuuma. Lisäksi energiapatukoita tai ihan kunnon eväät. Matkalla on penkkejä missä voi levähtää ja tuolla majalla sitten ihan kunnon pöydätkin missä voi nautiskella eväitä. Hyvät kengät ja esim. sauvat olis hyvät, tuon maaston haasteellisuuden takia. Ja tietysti kannattaa ottaa kamera mukaan. Kappelissa on sisällä kirja mihin voi laittaa nimensä ja omat terveisensä, eli kannattaa ottaa varulta oma kynä mukaan. Moni oli jättänyt kappeliin myös pienen muistoesiin, kuvan tms. Tärkeää on ottaa selvää säästä, vuorilla voi sää muuttua nopeastikin, ja itse en ainakaan haluaisi liukastella noilla poluilla sateella.