tiistai 19. toukokuuta 2020

Ihanat rapeakuoriset sämpylät

Hei,

Minulla alkoi eilen parin viikon kesäloman pätkä ja siitä sujahdan sitten sujuvasti hetkiseksi vuorotteluvapaalle. Eli töihin paluu vasta syksyllä. Vielä ei oikein hahmota tätä, mutta kyseessä on pitkäaikainen haave joka nyt toteutuu. Nyt kun olen vapaalla, tulee blogiakin varmasti päivitettyä, ja sekalaista sepustusta luvassa.  Mutta sitten asiaan.

Jos tämä kummallinen korona-aika on jotain hyvää tuonut, niin meidän perheessä se on ollut se, että leivon paljon enemmän itse. Vaaleaa leipää en kaupasta osta enää ollenkaan.

Alkuun tein paljon pataleipää, joka onkin hyvää ja helppoa, mutta ei sitäkään loputtomasti jaksa. Sitten siirryin erilaisiin sämpyläkokeiluihin ja tähän mennessä testatuista olen ihastunut eniten Sikke Sumarin sämpylöihin  (pääsen Siken sivuille klikkaamalla tuota tekstiä). Tietysti muokkaan joka kerta vähän erilaisia versioita, mutta pohjana tuo ohje. Ihana ohje jo senkin takia, että taikinaa tulee paistettua parina päivänä aina tarpeen mukaan, eli säilyy hyvin jääkaapissa ainakin tuon ajan.


Tällä kertaa tein näin:

7,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa 
1 rkl suolaa (toki oman maun mukaan)
n. 1,5 dl ruisjauhoja
n. 2 dl sämpyläjauhoja
reilu 1 dl Alku sadonkorjuupuurohiutaleita
kourallinen auringonkukan siemeniä
n. 7-8 dl vehnäjauhoja

Kaikki vaan sekaisin, ei vaivaamista, taikinan jätin löysäksi.  Itselleni oli outoa, että veden ei tarvi olla lämmintä (vaikka kuinka kuivahiivapussissa toisin lukee), vaan olen tehnyt kylmään tai hitusen  haaleaan veteen ja aina toiminut hyvin.
Vehnäjauhot  lisäsin viimeiseksi, eli niiden määrä riipuu vähän minkäpaksuiselta taikina vaikuttaa . Ja nuo epämääräiset mitat tuossa omassa versiossa tarkoittaa, ettei tuo nyt niin tarkkaa ole, aika nopeasti saa tuntumaa minkälainen taikina itselle passaa parhaiten. 

Sitten koko komeus jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua. Peitin lasikulhon johon tein löysästi, koska oman kokemuksen mukaan, jos siihen vetää tiiviisti elmukelmua, odottaa jääkaapissa ylläri.....ja taikinat saattavat olla karanneet kulhosta ulos :)

Aamulla sitten nostellaan kahdella lusikalla (tai miten haluatkaan) reiluja taikinakasoja leivinpaperinpäälle, lisään vähän jauhoja ja kurpitsansiemeniä tms. päälle ja paistetaan n. 220 asteessa 35 minuuttia. Lämpötila ja paistoaika toki uunikohtaisia, mutta reilu aika niin, että sämpylät ovat kauniin värisiä. 



Suosittelen kokeilemaan, lopputuloksena ihanat rapeakuoriset sämpylät.
Ensimmäinen kerta kannattaa ottaa varman päälle ja tehdä Siken ohjeiden mukaan, ja sen jälkeen soveltamaan oman näköisiä. Kiitokset Sikke Sumarille alkuperäisen ohjeen jakamisesta, teit meidän aamuista parempia 💖.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakastan kommentteja, joten olen todella iloinen jos jätät viestin käynnistäsi. Olet lämpimästi tervetullut uudelleen.

Toivoo Kati