Kammiovuori Sysmässä

Olin huhtikuussa vuosilomalla ja koska koronan takia isommat reissut eivät olleet mahdollisia, turvauduimme ihanaan suomen luontoon. Tällä kertaa päiväretkikohteeksi valikoitui Sysmän Vintturilassa sijaitseva Kammiovuori, joka on muuten tiettävästi Itä-Hämeen korkein kohta.

Ohessa linkki Sysmän kunnan sivuille, jossa tästä paikasta vähän lisää ja löytyy tarkemmat ajo-ohjeet kohteeseen
https://www.sysma.fi/kammiovuoren-retkeilyalue

Opaskyltti matkan alussa

 Siirolohkare Lintalla oli todella "monet kasvot", eli se mitä näkyi, riippui todellan paljon mistä suunnasta Lintaa katsoit tai lähestyit. Yllä olevassa kuvassa Lintalla on aivan selvästi kasvot ja hän hymyilee (enkä ole edes ainoa, joka näki saman 😉)

Etukäteen vähän jännitti, miten tämä nuorempi koira suostuu noita lukuisia portaita kulkemaan, mutta huoli osoittautui turhaksi. Niin meni vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. 

  

Sysmän katolta oli kieltämättä hienot maisemat ja ihan mukava taukopaikka. Pöydän läheltä löytyy myös postilaatikko joka pitää sisällään vieraskirjan, ja sinne kannattaakin laittaa terveiset. Meidän käydessä, sieltä löytyi hienosti myös kirjaamisvälineistö, oli myös jotain muistomerkkejä jätetty. 

 Kammiovuoren laen läheisyydessä sijaitsee yksi Struven ketjun kolmiomittauspisteistä. Sinäsä paikalla ei ollut ihmeemmin mitään näkemistä, mutta kiva kun oli opastetaulu, josta sai lukea. 

Tästä kun jatkoimme matkaa tulimme löysimme myös Hiskiaan luolan. Ei mikään ihmeellinen nähtävyys, mutta kieltämättä mielenkiintoista lisätietoa tuossa opastaulussa. Etenkin tuo kuvaus, mitä tutkijat olivat paikasta arvelleet, oli kutkuttavan jännittävää.

      

Hippu tarkastaa onko luolassa mitään kiinnostavaa - ei ollut. 

Ja lopulta päädyimme laavulle, jonka siisteydestä täytyy antaa erikoismaininta. Puita oli hyvin saatavilla, kaikkialla oli siistiä, ja jopa pienen matkan päässä oleva wc oli kaikin puolin kelpokunnossa. Tämä on ehkä kevään retkeilyn parhaita puolia.

Pojat tietävät, että kaikilla retkillä he saavat pienen osuuden eväistä, tai lähinnä makkarasta.

YHTEENVETO KOHTEESTA:

• Sijainti: Sysmän Vintturila
• Retki: Päiväretki 
• Oma retkiporukka: 2 koiraa ja kaksi ihmistä. 
• Vaativuus: luokiteltu vaativaksi, mutta en ole tästä ihan samaan mieltä. Korkeuseroja ja epätasaisuuksia kyllä on, mutta isoimmat nousut portaita pitkin, joten ei paha, jos muuten on tottunut liikkumaan. Liikuntarajoitteisille tämä reitti ei käy.
• Matka: Infossa luki 4 km, mutta me katselimme sen verran innokkaina ympäristöä, että matkaa tuli vähän yli 6 km. 
• Nähtävää: erilaisia kivilohkareita, upeita maisemia, suota, valtaisia muurahaispesiä ja kaunista monimuotoista luontoa. Opastauluja, joissa oli mielenkiintoista infoa. 
• Taukopaikat: Ylhäällä Kammiovuoren päällä pöytäryhmä. Muuten loistavakuntoinen laavu jonka yhteydessä myös vessa. Nuotiopaikka, mutta huomioitavaa, ettei vettä ole lähellä. Laavulla on järjestetty sadevedenkeräys varmaankin juuri tätä ajatellen, mutta nyt keväällä astia oli kumollaan.
• Alueella GEOKÄTKÖJÄ! Tämän asian minä huomasin vasta jälkeenpäin ja se harmitti kovasti, mutta tarkoitus palata kesällä etsimään. 
• Mietteitä kohteesta: Pidin todella paljon. Etukäteen olin lukenut, että tämä oli vaativuusluokaltaan vaativa kohde, mutta itse en pitänyt pahana. Ihan lenkkareillakin pärjää (tietysti sään mukaan), itselläni oli matalavartiset vaelluskengät ja meidän käydessä paikka paikoin oli vielä jäätä ja lunta, eli nastat olisi olleet vielä paremmat. Retkeily sujui hyvin koirienkin kanssa. Kohteessa on puurappuja, joten se kannattanee huomioida koiran kanssa kulkiessa. Portaiden kiertäminen voi olla todella haastavaa. Taukopaikalla oleva laavu oli niin mukava, että voisin hyvin kuvitella yöpyväni siellä. Me saimme reippailun ohessa kokea upeaa ilmaa, vesisadetta ja ihan lopuksi tuli räntää/lunta, eli luonnon monimuotoisuus toteutui myös sääilmiöinä. 
• Netistä löytyy tästä lukemattomia postauksia joihin kannattaa tutustua.