Huovutetut tossut, koko 43-44

Tehty 21.-22.1.2021

Alkuvuodesta innostuin käyttämään pitkään jemmassa olleita Virosta tuotuja lankoja. Etukäteen ei ollut mitään tietoa huopuvatko miten, jos edes huopuvat. Joten koko projekti oli yhtä hakuammuntaa/testausta. 

Lanka: Teksrena, petrooli 100% villa 

(100 g = 350 m)

Puikot:  8

Lankaa kului 110 g

Omat muistiinpanot: 

Luo 48 s, 8 puikoille 2-kertaisella langalla.

Neulo tasona 5 krs aina oikein. Vaihda suljetuksi neuleeksi, kavenna 4 s (jää 44 s). Jatka suljettua neuletta 5 krs oikein.

Kanta: 24 s, 21 krs, ranskalainen kantapää, 14-6

Terä: 32 krs:ta. Sitten nauhakavennus, joka krs. Kun jäljellä 8 s, päätä.

Ennen huovutusta tossulla oli mittaa kannasta kärkeen n. 33 cm.

Huovutus: 60 astetta, linkous.  Ei huopunut tarpeeksi, joten minulla kävi kaksi kertaa tuossa pesussa ja sen jälkeen mies muotoili/venytteli jalkaansa sopivaksi.

Lopputulos: tuli todella kaunispintaiset ja upean väriset tossut, jotka mies otti mielellään käyttöön. Tuo kuva ei valitettavasti tee oikeutta todelliselle värille. 

Nyt tiedän mihin käyttöön nuo loputkin Teksrenan langat menevät :). Todella onnistunut kokeilu. Toki, koska jouduin laittamaan kaksi kertaa koneeseen, olisi pienempikin silmukkamäärä ja pituus riittänyt, mutta toisaalta lopputulos oli kahden kerran jälkeen upean tiivis ja napakka, joten ehkä teen jatkossakin kuitenkin noin.

Miesten perussukkaa

Tämän vuoden ensimmäiset sukat valmistuivat tammikuun alkupäivinä armeijaan lähtevälle pojalleni.
Malli on hyvin yksinkertainen: 52 silmukkaa, resori 12 krs 1 oikein, 1 nurin ja varsin (50 krs) 3 oikein, 1 nurin.
Kantapäänä raskalainen versio, kuten yleensäkin, eikä ole muuten vahvistettu ja hyvin on kestänyt. Puikkoina minulla oli tällä kertaa 3,25 paksuiset, ja lanka Novitan 7-veikkaa. Koko n. 43-44 ja lankaa kului n. 150 g. Kovasti oli pojalle mieluisat tämmöset kotikutoiset ja kovaan käyttöön pääsivät nämä sukat.

 Alla olevissa väri on musta, vaikka kuva vähän vääristää

Kammiovuori Sysmässä

Olin huhtikuussa vuosilomalla ja koska koronan takia isommat reissut eivät olleet mahdollisia, turvauduimme ihanaan suomen luontoon. Tällä kertaa päiväretkikohteeksi valikoitui Sysmän Vintturilassa sijaitseva Kammiovuori, joka on muuten tiettävästi Itä-Hämeen korkein kohta.

Ohessa linkki Sysmän kunnan sivuille, jossa tästä paikasta vähän lisää ja löytyy tarkemmat ajo-ohjeet kohteeseen
https://www.sysma.fi/kammiovuoren-retkeilyalue

Opaskyltti matkan alussa

 Siirolohkare Lintalla oli todella "monet kasvot", eli se mitä näkyi, riippui todellan paljon mistä suunnasta Lintaa katsoit tai lähestyit. Yllä olevassa kuvassa Lintalla on aivan selvästi kasvot ja hän hymyilee (enkä ole edes ainoa, joka näki saman 😉)

Etukäteen vähän jännitti, miten tämä nuorempi koira suostuu noita lukuisia portaita kulkemaan, mutta huoli osoittautui turhaksi. Niin meni vauhdilla, ettei perässä meinannut pysyä. 

  

Sysmän katolta oli kieltämättä hienot maisemat ja ihan mukava taukopaikka. Pöydän läheltä löytyy myös postilaatikko joka pitää sisällään vieraskirjan, ja sinne kannattaakin laittaa terveiset. Meidän käydessä, sieltä löytyi hienosti myös kirjaamisvälineistö, oli myös jotain muistomerkkejä jätetty. 

 Kammiovuoren laen läheisyydessä sijaitsee yksi Struven ketjun kolmiomittauspisteistä. Sinäsä paikalla ei ollut ihmeemmin mitään näkemistä, mutta kiva kun oli opastetaulu, josta sai lukea. 

Tästä kun jatkoimme matkaa tulimme löysimme myös Hiskiaan luolan. Ei mikään ihmeellinen nähtävyys, mutta kieltämättä mielenkiintoista lisätietoa tuossa opastaulussa. Etenkin tuo kuvaus, mitä tutkijat olivat paikasta arvelleet, oli kutkuttavan jännittävää.

      

Hippu tarkastaa onko luolassa mitään kiinnostavaa - ei ollut. 

Ja lopulta päädyimme laavulle, jonka siisteydestä täytyy antaa erikoismaininta. Puita oli hyvin saatavilla, kaikkialla oli siistiä, ja jopa pienen matkan päässä oleva wc oli kaikin puolin kelpokunnossa. Tämä on ehkä kevään retkeilyn parhaita puolia.

Pojat tietävät, että kaikilla retkillä he saavat pienen osuuden eväistä, tai lähinnä makkarasta.

YHTEENVETO KOHTEESTA:

• Sijainti: Sysmän Vintturila
• Retki: Päiväretki 
• Oma retkiporukka: 2 koiraa ja kaksi ihmistä. 
• Vaativuus: luokiteltu vaativaksi, mutta en ole tästä ihan samaan mieltä. Korkeuseroja ja epätasaisuuksia kyllä on, mutta isoimmat nousut portaita pitkin, joten ei paha, jos muuten on tottunut liikkumaan. Liikuntarajoitteisille tämä reitti ei käy.
• Matka: Infossa luki 4 km, mutta me katselimme sen verran innokkaina ympäristöä, että matkaa tuli vähän yli 6 km. 
• Nähtävää: erilaisia kivilohkareita, upeita maisemia, suota, valtaisia muurahaispesiä ja kaunista monimuotoista luontoa. Opastauluja, joissa oli mielenkiintoista infoa. 
• Taukopaikat: Ylhäällä Kammiovuoren päällä pöytäryhmä. Muuten loistavakuntoinen laavu jonka yhteydessä myös vessa. Nuotiopaikka, mutta huomioitavaa, ettei vettä ole lähellä. Laavulla on järjestetty sadevedenkeräys varmaankin juuri tätä ajatellen, mutta nyt keväällä astia oli kumollaan.
• Alueella GEOKÄTKÖJÄ! Tämän asian minä huomasin vasta jälkeenpäin ja se harmitti kovasti, mutta tarkoitus palata kesällä etsimään. 
• Mietteitä kohteesta: Pidin todella paljon. Etukäteen olin lukenut, että tämä oli vaativuusluokaltaan vaativa kohde, mutta itse en pitänyt pahana. Ihan lenkkareillakin pärjää (tietysti sään mukaan), itselläni oli matalavartiset vaelluskengät ja meidän käydessä paikka paikoin oli vielä jäätä ja lunta, eli nastat olisi olleet vielä paremmat. Retkeily sujui hyvin koirienkin kanssa. Kohteessa on puurappuja, joten se kannattanee huomioida koiran kanssa kulkiessa. Portaiden kiertäminen voi olla todella haastavaa. Taukopaikalla oleva laavu oli niin mukava, että voisin hyvin kuvitella yöpyväni siellä. Me saimme reippailun ohessa kokea upeaa ilmaa, vesisadetta ja ihan lopuksi tuli räntää/lunta, eli luonnon monimuotoisuus toteutui myös sääilmiöinä. 
• Netistä löytyy tästä lukemattomia postauksia joihin kannattaa tutustua.

Ihanat rapeakuoriset sämpylät

Hei,

Minulla alkoi eilen parin viikon kesäloman pätkä ja siitä sujahdan sitten sujuvasti hetkiseksi vuorotteluvapaalle. Eli töihin paluu vasta syksyllä. Vielä ei oikein hahmota tätä, mutta kyseessä on pitkäaikainen haave joka nyt toteutuu. Nyt kun olen vapaalla, tulee blogiakin varmasti päivitettyä, ja sekalaista sepustusta luvassa.  Mutta sitten asiaan.

Jos tämä kummallinen korona-aika on jotain hyvää tuonut, niin meidän perheessä se on ollut se, että leivon paljon enemmän itse. Vaaleaa leipää en kaupasta osta enää ollenkaan.

Alkuun tein paljon pataleipää, joka onkin hyvää ja helppoa, mutta ei sitäkään loputtomasti jaksa. Sitten siirryin erilaisiin sämpyläkokeiluihin ja tähän mennessä testatuista olen ihastunut eniten Sikke Sumarin sämpylöihin  (pääsen Siken sivuille klikkaamalla tuota tekstiä). Tietysti muokkaan joka kerta vähän erilaisia versioita, mutta pohjana tuo ohje. Ihana ohje jo senkin takia, että taikinaa tulee paistettua parina päivänä aina tarpeen mukaan, eli säilyy hyvin jääkaapissa ainakin tuon ajan.

Tällä kertaa tein näin:

7,5 dl vettä

1 pss kuivahiivaa 

1 rkl suolaa (toki oman maun mukaan)

n. 1,5 dl ruisjauhoja

n. 2 dl sämpyläjauhoja

reilu 1 dl Alku sadonkorjuupuurohiutaleita

kourallinen auringonkukan siemeniä

n. 7-8 dl vehnäjauhoja

Kaikki vaan sekaisin, ei vaivaamista, taikinan jätin löysäksi.  Itselleni oli outoa, että veden ei tarvi olla lämmintä (vaikka kuinka kuivahiivapussissa toisin lukee), vaan olen tehnyt kylmään tai hitusen  haaleaan veteen ja aina toiminut hyvin.

Vehnäjauhot  lisäsin viimeiseksi, eli niiden määrä riipuu vähän minkäpaksuiselta taikina vaikuttaa . Ja nuo epämääräiset mitat tuossa omassa versiossa tarkoittaa, ettei tuo nyt niin tarkkaa ole, aika nopeasti saa tuntumaa minkälainen taikina itselle passaa parhaiten. 

Sitten koko komeus jääkaappiin odottamaan seuraavaa aamua. Peitin lasikulhon johon tein löysästi, koska oman kokemuksen mukaan, jos siihen vetää tiiviisti elmukelmua, odottaa jääkaapissa ylläri.....ja taikinat saattavat olla karanneet kulhosta ulos :)

Aamulla sitten nostellaan kahdella lusikalla (tai miten haluatkaan) reiluja taikinakasoja leivinpaperinpäälle, lisään vähän jauhoja ja kurpitsansiemeniä tms. päälle ja paistetaan n. 220 asteessa 35 minuuttia. Lämpötila ja paistoaika toki uunikohtaisia, mutta reilu aika niin, että sämpylät ovat kauniin värisiä. 

Suosittelen kokeilemaan, lopputuloksena ihanat rapeakuoriset sämpylät.
Ensimmäinen kerta kannattaa ottaa varman päälle ja tehdä Siken ohjeiden mukaan, ja sen jälkeen soveltamaan oman näköisiä. Kiitokset Sikke Sumarille alkuperäisen ohjeen jakamisesta, teit meidän aamuista parempia 💖.

Raitapolvarit

Nämä reippaat raitasukat tein jo viime vuoden lopulla. Värit vähän hirvittivät, mutta lopulta näistä tuli yhdet lempisukistani. Resori on valepalmikkoa.

Tehty: 09/2019

Lanka: Novitan 7-veljestä sekä Keskon Pirta-lanka

Puikot: 3 ja 3,5

Kulutus: 153 g

Koko: 38-40

Parit polvisukat

Tällä erää näytille jo vuosia sitten tehtyjä polvisukkia. Nämä sukat lähtivät ystäville ja ovat kuulemma olleet ahkerassa käytössä, itse asiassa olen noihin harmaisiin jo tehnyt kertaalleen terätkin. Sukkien kirjoneulekuviot ovat syntyneet tehdessä, eli mitä mieleen on siinä hetkessä tullut, ja sitten toinen on tehty kiltisti ensimmäisen mukaisesti, eli ohjetta näihin ei ole olemassa, mutta hyvin tuttuja kuvioitahan näissä on. Resorit valepalmikkoa.

Lanka: Novita 7-veljestä

Puikot: 3/3,5

Langankulutus: 200 gramman molemmin puolin